Takaisin
Huhtikuun 9. päivä on Agricolan ja suomen kielen päivä. Tärkeä päivä, sillä Mikael-piispa lienee kaikki kriteerit huomioon ottaen Suomen historian kaikkein merkittyksellisin henkilö. Luomalla meille kirjoitetun kielen hän antoi meille avaimet liki kaikkeen siihen, mitä meillä nyt arvokasta on.
Äsken vietetyn päivän tuoksinassa Suomen Pipliaseura on saanut oivan aatteen: jos kerran Runebergillä on nimikkotorttu, pitäähän kirjakielen isälläkin sellainen olla. Mikäpä siinä, mukavahan sitä olisi tuota päivää juhlistaa ostamalla kaupasta tai pyöräyttämällä itse leivonnaisen, joka nostaa mieleen Agricolan ajan niin, että silmät sulkemalla voisi kuvitella vaikkapa istuvansa Turun piispantalon pöydässä joskus 1500-luvulla.
Ihan niin kuin Runebergin torttu antaa meille eväät osallistua kansallisrunoilijan aamutoimiin nauttimalla Fredrika-rouvan leipomaa torttua ja naukkailla kyytipojaksi punssia tai kirkasta viinaa Johan Ludvigin kera.
Agricolan tortussa vain on se ongelma, ettemme tiedä, millaisilla leipomuksilla rouva Agricola, Birgitta Olavintytär miestään hemmotteli – tai ainakaan kukaan ei ole nähnyt vaivaa asian selvittämiseen. Niin vähää me emme kuitenkaan tiedä, että torttuhankkeesta olisi pitänyt tehdä sellaista pannukakkua, joksi Pipliaseura sitä nyt on leipomassa.
Seura on päätynyt pyytämään neljältä tunnetulta leivontabloggarilta ehdotukset Agricolan leivokseksi. Mukaan on kutsuttu Kinuskikissa eli Sini Visa, Hellapoliisi eli Kati Jaakonen, Makeaa murmelin täydeltä -bloggari Heidi Harjula ja Painted by cakes -bloggari Emma Iivanainen. Leivosten kuvat ja reseptit löytyvät osoitteesta www.agricola.fi.
Yleisön pitäisi nyt äänestää näistä voittaja.
Ongelma vain on, että Pipliaseura ei ole osannut määritellä leivoksen peruskriteerejä bloggareilta ehdotuksia pyytäessään. Sen verran seuran sivuilta voi päätellä, että leivoksesta toivotaan suomalaisissa kodeissa leivottavaa perinneherkkua. Esimerkiksi Agricolan aikaan sopimista ei edellytetä, mikä olisi ehkä tärkein sisältökriteeri.
Nyt bloggarit ovat yhtä lukuunottamatta tehneet ehdotuksiksi, mitä mieleen juolahtaa. Tämä yksi on Hellapoliisi Kati Jaakonen, joka ainoana on lähtenyt raaka-aineista, joita oli saatavilla myös Agricolan aikaan. Muut käyttävät surutta mm. kaakaota ja suklaita, joita Suomen keittiöissä alkoi näkyä vasta vuosisatoja myöhemmin. Lisäksi kaikki leivonnaiset edellyttävät varsin korkeaa leivontaosaamista, Iivanaisen fantasialuomus jo ammattikondiittorin taitoja.
Pipliaseura ilmoittaa, että se haluaa ”luoda suomenkielisen vastineen runebergintortulle”. Haaveeksi taitaa jäädä. Voittajan se toki näistä saa valittua, mutta perinnettä ei yleisöäänestyksellä synnytetä.
