Virallinen maavertailu

Olen saanut viimeisen puolen vuoden aikana mahdollisuuden ruokamatkailla naapurimaissamme Ruotsissa ja Virossa sekä hieman kauempana Islannissa, Kreikassa ja Israelissa. Lisäksi olen syönyt toki myös Suomessa.

Jokaisen maan ruokakulttuurissa on omissa silmissäni omat vahvuutensa, ja heikkoutensa. Suomessa suurin heikkous on mielestäni omien ruokeperinteidemme ja -kulttuurimme vähättely. Kaikki mikä tulee Suomen ulkopuolelta tuntuu monien mielestä automaattisesti olevan hienompaa ja maukkaampaa kuin omat eväämme. Ei liene olemassa suomalaista pikkukaupunkia, josta ei olisi helmpompi löytää pitsaa ja kebabia kuin karjalanpaistia tai kaalikääryleitä.

Omat ruokaperinteemme eivät tietenkään ole syntyneet umpiossa vaan ne ovat erilaisten vaikutteiden summa. Kaalikääryleitä syödään niin Turkissa, Kaukasuksella, kuin Suomessa ja Ruotsissa. Kreikassa taas tehdään kääryleitä viininlehdistä. Lihapulla ei ole ruotsalainen keksintö, eikä lihan laittaminen leivän väliin amerikkalainen vaikka nämä maat ovatkin tehneet siitä kansallisen ylpeytensä. Pastankin keksivät kiinalaiset, mutta turha sitä italialaiselle on yrittää kertoa.

Vaikutteiden ottaminen on luonnollista. Entistä globaalimmassa maailmassa niitä otetaan entistä nopeammin ja kauempaa. Se on kuitenkin eri asia kuin historiaton ruokamuotien perässä juokseminen ja halpapitsojen ottaminen kansallisen ruokapyramidin kivijalaksi.

Suomalainen ruokakulttuuri on vaikutteiden summa, mutta on meillä sentään jotain sellaistakin, jota ei löydy ruokapöydistä missään muualla maailmassa. Mämmiä on tehty Suomen maaperällä jo 1200-luvulla ja sillä on myös EU:n alkuperäsuojaus: Ainoa aito mämmi on Suomessa tehtyä (tosin ei taida olla suurta tunkua markkinoille).

Alla lyhyt, äärimmäisen subjektiivinen listaus siitä mitä me voisimme ottaa opiksemme muilta mailta.

1. Ruotsi: Husmanskost, knäckebröd ja swedish meatballs. ”Kotiruokaa” voi syödä myös ravintolassa. Kun käy usein syömässä ulkona, alkaa kaipaamaan tuoliltapudottavien makuyhdistelmien sijaan hyvintehtyä tuttua ja klassista. Siksi ruotsalaisesta kortteliravintolasta saa usein husmanskostia.

   Ruotsalaista näkkileipää myydään ympäri maailmaa ja ’swedish meatballs’ on käsite, vaikkei kukaan tiedä miten ne eroavat mistään muista lihapullista. Koitapa sen sijaan löytää keskieruooppalaisesta jättimarketista suomalainen elintarvike.

2. Viro: Maalaismakujen ja isoäidinkeittiön arvostus. Miten Suomea pienemmällä ja Neuvostoliiton kulttuuri-imperialismin ikeessä olleella Virolla on itsetuntoa tuoda omia ruokaperinteitään ravintoloissa näin vahvasti? Tallinnan uusissa ravintoloissa tarjoillaan muun muassa silakkakeittoa, kotijuustoa, lihalientä, savustettua villisikaa ja maalaismakkaroita. Seuraavaksi Tallinnassa suunnaksi vaikka Maru, Kolm Sibulat tai Diip.
3. Islanti: Tehdään mitä huvittaa.Muutama vuosi sitten ihmettelin turkulaisravintoloitsijalle, miksei kukaan tarjoile kaupungissa brunssia. Ei kuulemma kannata Turussa, eikä täällä ymmärretä brunssin päälle. Nyt kaupungissa tarjoaa brunssia ainakin 10 ravintolaa. Kysyin helmikuussa Reykjavikissa miten 120 000 asukkaan kaupunkiin voidaan tehdä yhtä haastavia cocktaileja kuin New Yorkissa. Ravintoloitsija katsoi minua kummeksuen ja sanoi ettei ole mitään, jota emme voisi tehdä täällä saarella vain siksi, että meitä on vähän.
4. Kreikka: Ruokailu on yhdessäoloa.Kreikkalainen ruokakulttuuri on yksinkertaisuudessaan ja teeskentelmättämyydessään mielestäni Euroopan upeimpia, että sen hienoista puolista voisi tehdä pitkänkin listauksen. Tärkein Kreikasta Suomeen otettava oppi kuitenkin olisi ruokailun ymmärtäminen sosiaaliseksi tapahtumaksi. Kreikkalaisille ruoka on perinteisesti perheen ja ystävien kesken jaettava asia. Upean kattauksen ja ”hienojen” ruokien sijaan tärkeää on yhdessä nauttinen ja jakaminen. Lopetetaan terveyskeskustelu, puhutaan ravintoaineiden sijaan mauista ja syödään yhdessä.
5. Israel: Kasvikset ovat äijäruokaa.Lopetetaan kasvisruoista ja liharuoista puhuminen. Jatkossa on olemassa vain ruokia. Lihan ei kuitenkaan tarvitse olla aina lautasen keskipiste, eikä sen tarvitse kuulua edes jokaiselle aterialle. Suuri osa maailman ruoista on luontaisesti kasvisruokia. Myös Suomessa piisaa perinneruokia, jotka ovat kasvisruokia. Suomen (ja parin muun maan) vastenmielisin sukupuoliroolitus on, että liharuoat ovat jotenkin ”miehekkäämpiä” kuin kasvisruuat. Lähi-Idässä suosituinta pikaruokaa on falafel, pitaleivässä tahinin (seesamkastike) sekä lisukkeiden kanssa tarjottavat kikhernepyörykät. Miehet kiistelevät baarin nurkkapöydässä tupakka huulessa siitä mikä kioski tarjoaa parhaat.