Viljelyä kallioluodolla

Hiukan huvittaa, kun lukee lehdistä onnellisten mökkiläisten haastatteluja kukoistavissa mökkipuutarhoissa, joissa juurekset, yrtit ja salaatit tuottavat kilvan muhevaa satoa. Oikeaa soman luokan agrikulttuuria.
Näin tapahtuu, jos mökkipaikassa on maata, jota viljellä. Entä jos ollaan ulkosaaristossa, jossa saaren kallionkoloissa saattaa olla jotain kariketta sen verran, että ruoholaukka siellä tunkee itsensä esiin.
Joku ehdottaa muutaman multasäkin vientiä. On kokeiltu. Ei toimi kovin hyvin, jos mökillä ollaan tiiviimmin vain loma-aikana, muulloin satunnaisemmin, sillä ulkosaareen ei noin vain iltapuhteella pistäydytä.
Yrttimaata täytyy vähän hoitaakin. Ainakin kastella, auringolla parin päivän välein. Naapuriapua ei vitsi pyytää, lähimpään mökkinaapuriin on vartin venematka.
Ei se toimi siksikään, että ainakin yhtenä kesänä saarella oli niin tihu myyräpopulaatio, että kaikki vihreä katosi heti ensimmäisenä yönä. Ei vainkaan, joku ei kelvannut, olikohan se rosmariini. Tänä vuonna myyriä ei tosin näkynyt, liekö takana venevajalta paljastunut minkkiperhe. Ensi kesänä tilanne voi olla toinen, sillä minkkiperhelle koitti hiippakunnan vaihto.

Ongelman ratkaisu

Yrttiasia on ratkaistu käymällä ennen mökille lähtöä Deliverden kioskilla. Ruukkuyrtit ovat heti valmiina syötävässä koossa, ja kun ne sopivasti hyötämällä laittaa kaukaloon, joka ripustetaan amppeliksi tai tuetaan tolppien varaan, ei myyräkään niihin yllä. Kohtuukäytöllä puoli tusinaa yrttejä hyvin riittää iloisesti seuraavaan kaupungissa käyntiin.

Olisikohan salaatteihinkin jokin vastaava toimiva ratkaisu? Kaupassa näkyvät ruukkusalaatit eivät oikein vakuutaa ja tällä hetkellä ostankin lähtiessä torilta kovia salaatteja, romainen, jääsalaattia ym. ja yhden pehmeän mummonsalaatin. Näillä pärjää hyvin toista viikkoa. Mutta saisiko niitä kunnon ruukuksi, Hannu?

Saaren karuudesta huolimatta yksi viljelyprojekti minulla on väikkynyt mielessä jo pitkään. Toistaiseksi se ei ole onnistunut, sillä saarelle on äärest hankala pääsy ilman venettä ja vene on maissa ainakin toukokuulle. Ja projekti vaatisi käyntiä ainakin huhtikuulla.
Nimittäin saaristolainen perunanistutus. Kerrotun mukaan karuillakin saarilla ovat saaristolaiset perunaa viljelleet. Kallionhalkeamiin on koottu mätää levää (jota riittää), sinne on laitetu peruna ja viereen lannokkeeksi silakka. Päälle taas tuhti kerros levää. Kesällä ei kalareissulle tarvinnut ottaa niin paljon evästä, kun potut sai kaivaa paikan päällä.