Takaisin
Tänäkin kesänä DeliVerden yrttejä matkasi ulkomeren äärelle, Kåraskärin kallioluodon karuutta koristamaan. Menomatka kesäkuun allkupuolen vähemmän suvisissa tuulissa jätti jälkiä vain yrttien arkajalkaan, basilikaan. Ensimmäinen yrittäjä menehtyi ankarien saaristo-olojen uhrina, mutta Neitsytperunafestivaalia juhlistanut komistus löysi festarin jälkeen paikkansa Kåran kalliotarhassa ja on siitä pitäen voinut hyvin.
Tosin heinäkuun sää on ollut yrteille – ja muullekin elolliselle – toisella tapaa koettelevaa kuin juhannuksen tienoon pienoismyrsky. Vuosikausiin ei kalliosaarella on edes haaveksittu hellelukemista – siitä ovat pitäneet pitkälle kesään kylmää hohkaava meri ja viime vuosina yhä kiivaimmiksi käyneet tuulet huolen.
Tänä kesänä helle on Kårallakin ollut uusi normaali ja yli 30 asteen ulkoilmasaunoja on kohdattu vähän väliä. Eivät yrtit siitä pahaa tukkää, moni – kuten herkkänahkainen basilika – on alunperin lämpimiltä mailta kotoisin ja suorastaan nauttii helteestä. Pulma onkin veden hiipuminen. Kaivoa ei luodolla ole, joten kaikki käyttövesi tuodaan pääsaarelta kanistereilla tai kauhotaan sadevesitynnyreistä (joitten pohja jo häämöttää). Merivesi käy vain perunoitten pesuun, paitsi viime viikkoina, kun se on ollut paremminkin leväpuuroa kuin vettä.
Enää ei mitään ei-merivettä tule heitetyksi mäkeen. Keitinvedet ja huuhteluvedet tarjoillaan nätisti yrteille ja kylälle vedenhakuun lähtiessä kanisterinpohjat löytävät osoitteensä yrttitarhasta. Yrttien ja itsensäkin, sekä koko maatalouden ja metsän antimien nimissä toivoisi kovasti sadetta. Olkoon helle, sen kestää. Sitähän sadat tuhannet suomalaiset talvisin lähtevät kaukaa vasiten ja kalliilla hakemaan. Mutta sateen puute rassaa.
En tiedä, onko jumala olemassa, mutta jos on, tänne päin on kyllä osunut joku muu kuin jumalaopiston priimus. Semmoinenhan ilman muuta osaisi laittaa päivällä leppoisaa 23 astetta, ehkä vähän pilveä varjoksi, ja sitten yöllä yhden ja viiden välillä antaisi lempeää kesäsadetta. Se olisi kelpo Taivaan isä.
