Takaisin
Yksi sympaattisimpia tv-kokkeja on britti Rick Stein, joka kotimaassaan ja Australiassa omistaa tai osaomistaa ravintoloita, on tehnyt lukusia tv-sarjoja ja kirjoittanut liudan kokkikirjoja. Itse muistan ensi kertaa osuneeni hänen opeilleen joku vuosi sitten, kun hän seikkaili Intiassa. Seuraavaksi Rick teki Suomen tv:ssä retken Venetsiasta Istanbuliin. Nyt on nähty eka jakso uutta Euroopan ruokakaupunkien sarjaa. Tämä Bordeaux-juttu on yhä Ylen Areenassa. Katsokaa!
Rickillä on toki maneerinsa. Kun tehdään hyvän mielen ohjelmaa, joka ruoka on höystetty superlatiiveilla, mutta toisaalta, ainakin kuvista päätellen adjektiiveille on myös katetta. Rickin tapa esittää asiansa on hauska ja samalla hyvin informatiivinen. Matkoilla syömistään ruoista parhaat hän toteuttaa kotikeittiössään ja tekee sen niin, että opin ottaminen on helppoa. Bordeaux-jaksosta hän valmisti surf n´turf -henkisesti – eli siis ruoan, jossa yhdistyy sekä kala että liha – ihan tavallisia sinisimpukoita. Ohjelma taidettiin nähdä varsin laajasti tai sitten simpukat ovat muuten vain kurssissaan, sillä kun lauantaina lähdin Turussa etsimään simpukoita, ostin pelkkää ei-oota Kupittaan Citymarketista sekä Kauppahallin Wallinilta ja Herkkunuotasta. Lopulta sain ostetuksi Stockmannilta sen viimeiset simpukat. Niitä tuli reilu kilo, mikä riitti hienosti neljälle alkuruoaksi. Jos aikoo tarjota vain simpukoita, puoli kiloa syöjää kohden lienee sopiva annos. Nämä kultakimpaleet laitettiin kotona tilavaan kattilaan, johon hölskäytetttiin muutama desi valkoviiniä. Pari kertaa kattilaa ravistaen simpukat saivat kypsyä muutaman minuutin – ei enempää, jotta ne eivät sitkisty ja jäävät mehukkaiksi. Sen jälkeen simpukat kaadettiin siivilään ja nostettiin syrjään valumaan.
Sen jälkeen hienonnettiin kolme salottisipulia, muutama valkosipulinkynsi ja muutama siivu ilmakuivattua kinkkua. Rick käytti Bayonnen kinkkua, mutta sitä saa meillä harvemmin, joten vaikkapa Espanjan serrano käy hyvin. Herkkunuotan Taina kertoi käyttäneensä vastaavasti palviakin hyvällä menestyksellä. Saman tien hienonnettiin karkeasti reilu määrä yrttejä. Rick käytti lehtipersiljaa, kirveliä ja rakuunaa. Itsellä oli käytössä DeliVerden lehtipersiljaa, timjamia ja basilikaa. Hyvin toimivat nekin. Hienonnetut sipulit ja kinkku siirrettiin kattilaan, freesattiin somasti voissa ja sekaan kaadettiin simpukoista valunut liemi. Sekoitus sai hetken kuohahtaa, minkä jälkeen ne saivat seurakseen simpukat ja pääosa yrteistä. Kattila otettiin pois levyltä ja sen sisältöä käänneltiin reilusti kahden kauhan avulla. Pinnalle ripoteltiin vielä loput yrtit ja pöytää. Oheen hyvää maalaisleipää tai -ranskiksia. Juomana meillä oli hyvää proseccoa, mutta Rick muistutti punaviininkin käyvän oivasti näin lihaisiin simpukoihin.
Muuten, simpukoita ei ole koskaan liikaa. Taannoin tuli kahdelle syöjälle laitettua tavallista runsaampi satsi. Seuraus: seuraavan päivänä syötiin mainiota simpukkarisottoa!
