Takaisin
Äidin kasvimaalla, raparperin alla,
sammakolla koti oli kultainen.
Alla ruohomatto, päällä lehtikatto,
hirsiseinä vihreä ja punainen.
Hämärä, viileä, sammakon mielest on viihtyisää.
En mä siedä kuumaa, sammakko se tuumaa,
raparperipensaan alla lymyää.
Äiti puuron laittoi, raparperin taittoi,
hirsiseinä rusahtaen katkeaa.
Sammakko se loikki, pihanurmen poikki,
viinimarjapensaan alle katoaa.
Ai, ai HYI, säikähtyi, äiti ja kirkaisten perääntyi.
Yksi varsi jäikin, hyvähän on näinkin,
päivänvarjon sammakko se siitä saa.
(Sanat: Sirkka Valkola-Laine)
Kysy viisaammilta!
Kaalikääryleistä pidän kovasti, mutta olen usein miettinyt, voisiko kaalin niissä korvata jollain muulla lavealla lehdellä. Muualla maailmassa muitakin käärelehtiä käytetään; tunnetuin varmaan on viininlehtikääryle dolma. Joka muuten on kaalikääryleen esikuva, mutta siitä ensi kerralla.
Kerran sain mielestäni oivan aatteen: raparperin lehti ainakin on tarpeeksi iso kääryleen kuoreksi. Tein teknisiä kokeiluja. Käärin koenyyttejä sekä tuoreesta että ryöpätystä lehdestä. Nättejä kääryleitä näyttikin syntyvän ja ajattelin esitellä nerouteni tulokset ruokajutussani. Ihan ravintopitoisuutta kysyäkseni soitin vielä kasviasiantuntijalle. Onneksi. Ekspertti tuli lankoja pitkin korvaan: raparperin lehti on myrkyllinen! Siinä on varressakin olevaa oksaalihappoa tappava määrä.
Se siitä reseptikeksinnöstä. Raparperin lehtä käyttäköön siis vain sammakko päivänvarjonaan (ks. runo yllä).
Tämä kommellus ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että puutarhoissa ponkeaa parhaillaan esiin kevään ensimmäisiin herkkuihin kuuluva raparperi. Mutta siitä me käytämme vain varret ja oksaalihapon takia nautimme niiden kera myös jotain maitotuotetta. Tuo oksaalihappo näet sitoo elimiston tarvitsemaa kalsiumia ja siksi sitä pitää tankata lisää.
Barbaarilääke
Raparperi on kotoisin joko Kiinasta tai Uralilta, joista kummastakin on Eurooppaan levinnyt raparperikanta. Kiinasta se tuli jo Marco Polon mukana, Uralilta laji löytyi 1500-luvulla. Kasvin nimi tulee sanoista Rha ja barbaros. Rha on Volgan vanha nimi ja kasvin toivat jokea pitkin muukalaiset, jotka kaikki olivat kreikkalaisten mielestä barbaareja.
Hyvin pitkään raparperi oli vain lääkekasvi ja siitä käytettiin etenkin sen juuri, jolla kuulemma on hyvin laksatiivinen vaikutus. Ilmeisesti vasta sokerin yleistyttyä 1700-luvulla raparperista tuli keittiökasvi. Kasvitieteellisesti raparperi on vihannes, mutta sitä käytetään kuin hedelmiä. USA:ssa asia on toisin: 1947 newyorkilainen oikeusistuin päätti, että raparperi on hedelmä ja siihen sovelletaan samoja määräyksiä kuin hedelmiin. Tällä oli käytännön merkitystäkin, sillä silloisessa USA:ssa vihanneksiin kohdistuvat verot ja tullit olivat korkeampia kuin hedelmillä.
Yleisimmin raparperista kai tehdään piirakkaa ja kiisseliä. Itse olen tehnyt siitä muun muassa mainiota sorbettia ja jäätelöä, makeaa hilloa ja hapanta chutneytä sekä käyttänyt sitä täytetyn possunfileen täytteenä. Vallan mainio mehu siitä syntyy ja etenkin takavuosina siitä tehtiin ihan kelvollista kotiviiniä. Mehusta saa mainion kuohuviinidrinkin, kun tipauttaa lasin pohjalla pari tippaa angosturaa ja täyttää lasin puoliksi mehulla ja puoliksi skumpalla.
Raparperipiirakka
2 raparperinvartta
200 g voita (huoneenlämpöistä)
n. 2 dl sokeria
1-2 kananmunaa
3-4 dl vehnäjauhoa
1,5 tl leivinjauhetta
1. Kuori raparperit, jos tarpeen. Leikkaa 1,5 cm:n paloiksi.
2. Vatkaa voi ja 1,5 dl sokeria vaahdoksi. Sekoita joukkoon muna. Yhdistä kuivat aineet Käytä aluksi 3 dl jauhoa) ja sekoita vaahtoon taikinaksi. Taikinan tulee olla pehmeähköä. Lisää jauhoa, jos se jää löysäksi ja lisää muna, jos se jää jäykäksi.
3. Lusikoi taikina voideltuun vuokaan ja tasoittele märin sormin. Työnnä raparperinpalat taikinaan vieri viereen leikkauspinta alaspäin. Ripota pinnalle hieman sokeria ja paista 200-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia. Tarjoa ohessa vaniljajäätelöä, kermavaahtoa tai kuohkeaksi vatkattua vaahtoutuvaa mansikkakermaa.
Raparperimehu
1,5 kg raparperia
reilu pala inkivääriä
3 l vettä
sokeria
1. Pilko raparperi paloiksi. Huuhtaise inkivääri ja leikkaa ohuiksi siivuiksi (ei tarvitse kuoria). Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja lisää raparperi ja inkivääri. keitä, kunnes raparperi hajoaa.
2. Siivilöi mehu harsokankaan läpi ja lisää sokeria makusi mukaan välillä maistellen. Ruokajuomaksi tarkoitettu mehu voi jäädä melko happameksi. Jäähdytä ja pullota. Säilyy pitkään, jääkaapissa vielä pitempään.
PS. Olen myöhemminkin jatkanut tutkimuksia käärylekääreitten kanssa. Erinomaiset feta-lammaskääryleet olen saanut aikaan DeliVerden isoista kesäpinaatin lehdistä.
