PORILAISEN TARINA

Nyt mennään tosiklassikkojen pariin. Ensin käymme DedliVerden torikioskilla ja tankkaamme salaattia, yrttejä ynnä muita primöörejä ja loihdimme mainion salaatin, jonka voimin lähdemme makkarahommiin. Ajatus syntyi jokin aika sitten, kun eräs ulkomaalaisperäinen kauppaketju kauppasi erikoistarjouksena kilon pötköä HK:n Jahtimakkaraa kympillä. Syntyperäisenä satakuntalaisena ja toisaalta makkarasta paljon puhuneena (ja sitä paljon syöneenä) nousi silmien eteen haavekuva oivallisesta – ellei oivallisimmasta – kioskiruoasta, porilaisesta. Asiallisten kimallusten koristamana tietenkin, vähän kuin Helinä-keiju leipäviipaleitten välissä. Tuli ajankohtaiseksi kerrata, mitä itse ja muut ovat porilaisesta ja sen kulttuurihistoriasta kirjoittaneet.

Se kävi yksimielisesti ilmi, että porilainen tuli myyntiin syksyllä 1958, aluksi yksinoikeudella Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kioskilla Vanhan ylioppilastalon kupeella. Mutta miten siihen tultiin, on pikkuisen toisistaan poikkeavien muistelmien värittämää. Tarkemmin ottaen: ihan selvää ei ole siitä, kuka idean ihan ensimmäisenä keksi, ylioppilaskunta vai Satakunnan Osuusteurastamo. Kun tein kirjaa Suomalaisen makkarakirja (Otava 2002), tiimissä ollut nyt jo edesmennyt porilaislähtöinen mainosmies Visa Nurmi kiikutti HY:n Satakuntalaisen osakunnan veteraaneilta saamansa tarinan porilaisen synnystä. Tämän kertomuksen perusteella kerroin kirjassa, miten sotien jälkeen HYY rahoitti ylioppilasasuntojen rakentamista mm. nakkikioskilla Vanhan ylioppilastalon edustalla.

Jotkut puuhamiehet olivat ulkomailla törmänneet hampurilaisiin ja miettivät sellaisen liittämistä kioskin makkara-nakkivoittoiseen sortimentiin. Ilmeisesti joillakin oli yhteyksiä Satakunnan Osuuteurastamoon ja sen kanssa alettiin asiaa selvitellä. Pian ilmeni, ettei sen ajan teknologialla saada aikaiseksi jauhelihapihvejä riittävällä volyymilla. Briossisämpylätkin taisivat olla haave vain. Tällöin SOT:ssa keksittiin korvata pihvi makkarasiivulla ja sämpylä paahtoleivällä. Toinen versio porilaisen synnystä kertoo aloitteen tulleen SOT:ltä, joka sitten uutta tuotetta varten kehitti uuden jahtimakkaran. Eli sekä HYY:ssä että SOT:ssä oltiin tuolloin etsimässä uutta tuotetta, mutta 50-luvun usvaiseen historiaan jäänee, kuka tälle herkulle keksi nimen ja kuka sen muodon.

Mikä on oikea porilainen?

Ilmeisesti historian hämärään on jäänyt se, kuka ensinnä keksi laittaa makkaransiivun paahtoleipäsiivujen väliin? Entä mikä mahtoi olla syksyllä 1958 ensimmäisten porilaisten koostumus? Tietenkin leipä ja makkara, mutta mitä muuta? Nykyinen ”oikeaoppinen” porilainen sisältää myös raakaa sipulihaketta ja sinappia, joskus myös kurkkusalaattia. Joissain ohjeissa lisätään myös ketsuppia, jonka alkuperäisyyttä sopii epäillä. Ketsuppi alkoi olla meillä yleismauste vasta 60-luvun puolella. Myös kurkkusalaatin alkuperäisyys sietäisi selvittää.

Porilainen, jazz-Jyrkin leski Paula Kangas muisteli, että porilaista sai syödäkseen usein iltaruoaksi, kun mies poikkesi soittokeikoilta palatessaan torikioskille. ”Ei niissä silloin 50-60-lukujen vaihteessa tainnut olla leivän ja makkaran lisäksi kuin sinappia. Kurkkusalaatit, sipulit ja muut tulivat sitten myöhemmin”, Paula muistelee.Kaiken alkuperäisyydestä syntyi 2024 tammikuun alussa pienoinen rähäkkä, kun Pori-seura lähetti laajaan mediajakeluun tiedotteen, jossa ankarin sanoin moitittiin Atriaa ja Fazerin Oululaista, jotka markkinoivat eineksenä ”valeporilaisia”. Atria tunkee tavallisen sämpylän väliin Wilhelm-makkaransiivun ja jopa sulatejuustoa. Oululainen kauppaa Reissumies-porilaista, jossa makkaransiivu on laitettu kauraleipäsämpylän väliin. Seuran mielestä porilainen on kansallinen katuruokatuote, jonka tekemisessä pitäisi kunnioittaa alkuperäistä ohjetta.

”Eihän Tampereellakaan myydä olmin näköisiä bratwursteja mustana­makkarana”, sanoo seuran puheenjohtaja Ville Hammarberg Helsingin Sanomissa.

HS:n haastattelemat Atrian ja Oululaisen edustajat eivät aio tuotteitaan kritiikistä huolimatta korjailla. Yhtiöt kertovat haluavansa antaa kuluttajille helpon tavan syödä porilaista. Vastineissa väitetään, että ”porilaisella” tarkoitetaan yleisterminä tuotetta, jossa on laitettu makkaransiivu leivän väliin. Tämän jokainen porilaisen harras ystävä tietää pötypuheeksi ja Hammarberg uhkaileekin laittaa Poriin uskaltautuvat Atrian ja Oululaisen edustajat porilaiseen tapaan ”pärekoorrii ja vetää niitä pitki Pori torrii”. Itse olen valmis Hammarbergin toveriksi näitä vääräoppisia kurmuuttamassa.

Porilainen neljälle

4 siivua jahtimakkaraa (1,5 cm paksuja, halkaisija 80 mm)

8 siivua vehnäpaahtoleipää

Auran sinappia

hienoksi hakattua sipulia

(kurkkusalaattia)

1. Ruskista makkaransiivut pannulla tai parilalla. Paahda leivät.
2. Voitele leiville sinappia. Nostele neljälle leivälle makkarat ja ripota päälle sipulihaketta.
3. Nosta toiset leivät makkaroitten päälle kanneksi.
4. Halutessasi voit lisät väliin myös kurkkusalaattia. Ketsuppia ei missään tapauksessa.