Onko aidan takana vihreämpää?

Kävimme vaimon kanssa Barcelonassa viettämässä merkkipäivää. Keskityimme nauttimaan ruuasta ja juomasta ja välimerellisen kaupunkielämän ihmettelystä. Ohjelma ei siis juuri eronnut kovin työmatkoistani. Tällä kertaa jätin kuitenkin työvälineeni – kynän ja paperin – kotiin, joten olo kevyt runsaista antimista huolimatta. En myöskään ajatellut kirjoittaa matkasta mitään, mutta tiedättehän pantterin ja pilkut, koiran ja uudet temput, joten tässä sitä ollaan.

Euroopan parhaimpiin kuuluva – ellei sitten se paras –kauppahalli Boqueria kuului ohjelmaamme, kuten aiemmillakin Barcelonan visiiteillä. Lauantai-iltapäivänä emme olleet ihan ainoita matkailijoita tässä noin kahden jalkapallokentän kokoisessa ruokapyhätössä. Reilun puolen tunnin jonotuksella irtosi kuitenkin paikka edesmenneen El Bulli -ravintolan päävelhona tunnetun molekyyligastronomiamestari Ferran Adrian maailman parhaaksi mainitsemasta tapasbaari Pinotxosta. Tai siis kyynerpään mentävä aukko sen tiskiltä.

Tämän lähemmäs Ferran Adriaa emme päässeet, sillä hänen nykyisen fine dining -tapaskuppilansa Ticketsin jakkarat jaetaan aina kaksi kuukautta etukäteen ja paikka täytyy parissakymmenessä minuutissa nettivarausten avauduttua puolilta öin. Tämä ei haitannut, sillä omassa ajattelussani hyvä kokki on joka tapauksessa pikemminkin loistavien raaka-aineiden vaalija kuin gastronominen temppumestari.

Mutta takaisin Pintoxon tiskille: varsinaisten ”suupala-tapasten” sijaaan paikka on keskittynyt pieniin lautasannoksiin, joita voi jakaa syömäseuran kesken. Pari-kolme annosta olisi monien mukaan riittävä määrä, mutta otin mallia lapsen kanssa liikkeellä olleesta paikallisesta pariskunnasta, joka pisteli suihinsa lähemmäs kymmenen annosta. Vanha viisaus piti jälleen paikkansa. Siis mielummin paljon hyvää kuin vähän huonoa.

Kaikki ruuat olivat maukkaita, mutta yksi oli yksinkertaisuudessaan yli muiden, paistetut pikkumustekalat papujen kera. Sanokaa siis chipirones, kun haluatte hyvää ja eksytte noilla kulmille.

Myöhemmin vyöryin ostamaan hallin kojuista (itselleni) tuliaisia. Ilmakuivattua iberico-possua, cabra-vuohenjuustoa, manchegoa, kuivattuja herkkutatteja ja savustettua paprikaa mikäli haluatte tietää ja vaikette hauaisikaan. Nauttimieni herkkujen – ja cavan– herkistämänä tulin mielessäni vertailleeksi Barcelonaa ja kotikaupunkiani. Siis Boqueriaa ja Turun kauppahallia ja kauppatoria. Ensiajatukselta tilanne on mahdoton ja tappio varma, mutta sitten taas ei. Meilläkin on perinteitä ja upeita raaka-aineita, kunhan muistaisimme niitä itse arvostaa. Turun vastikään tyylikkäästi uudistunut kauppahalli on vuonna 1896 perustettuna itseasiassa vanhempi kuin barcelonalainen serkkunsa. Kauppatorin tapaan sieltä voi tehdä ostoksia myös suoraan tuottajilta. Ei mikään itsestäänselvyys Euroopan halleissa ja toreilla.

Barcelonan yksinkertaiset ruoka-elämykset TOP3

1. Herneitä ja possua (Can Culleretes)

2. Chipirones – pikku mustekaloja ja papuja (Pinotxo)

3. Pa amb tomàquet eli tomaattileipä (La Vinateria Del Call)

Yksinkertaisuuden puuskassa vielä resepti tähän viimeisimpään:

Ota neljä-viisi reilua siivua maaalaisleipää (saa olla päivän-pari vanhaa) ja paahda se. Kuori valkosipulin kynsi ja halkaise se. Halkaise kypsä tomaatti. Hiero valkosipulia lämpimän leivän pintaan. Hiero sitten tomaaattia leivän pintaan. Lorauta hyvää oliiviöljyä leivän pintaan. Päälle vielä ripaus suolaa. Syö.