Takaisin
Vahteran Antti tuossa alempana sanailee toisesta kesän loppupuolen sesonkiherkusta eli ravusta. Elokuun 16. päivästä lähtien on saanut pyydystää toista herkkua, joka kylläkin taitaa jakaa mielipiteitä enemmän kuin rapu. Kyse on nahkiaisesta, joka ravun tapaan on vedenelävä, mutta ei kala. Siinä missä rapu kuuluu äyriäisiin, nahkiainen on ihan oma lajinsa, ympyräsuinen.
Outo otus nahkiainen on siinäkin suhteessa, että se vaihtaa nimeä aikuistuessaan. Lapsena se on likomato. Tällaisena matona tai toukkana se elelee ensimmäiset 4-5 vuotta kutemajoissa. Aikuistuttuaan se lähtee mereen pariksi vuodeksi, kunnes on sukukypsä ja nousee jokiin kutemaan. Kutu tapahtuu keväällä ja sen jälkeen ne ajan mittaan kuolevat – elleivät päädy herkkusuun ateriaksi.
Nahkiaisia esiintyy noin 30 Itämereen laskevassa joessa ja valitettavasti ainakin Suomen joissa sen kaanat ovat taantumaan päin. Tunnetussa nahkiaispitäjässä Nakkilassa toimiva Vilposen nahkiaispaistamokin käyttää paljon mm. Pohjanmaan joista pyydettyä nahkiaista. Nahkiaisia ennen kuhissut Kokemänjoki ei enää täytä kysyntää.
Imeskelevä huuliveikko
Itse asiassa onkin parempi, ettei kovin paljon kehua retosta nahkiaisen herkullisuutta. Parempi ehkä on tarjoilla vanhoja juttuja hukkuneista mummuista ynnä muuta herkempiä etovaa. Säilyy nahkiaisia enemmän meille nahkiaisfriikeille. Ja tottahan on, että elukan syömätavat ovat ikäviä: hampaattomana se imeytyy ympyräsuullaan saaliskalan kylkeen ja imee siitä lihan.
Sen sijaan voi kyllä rauhoitella herkkiä sieluja, jotka epäilevät syövänsä elikon eritteetkin, kun syövät kokonaisena paistettua kalaa. Kudun jälkeen nahkiainen ei enää syö ja elokuussa pyyntiaikaan sen suoli on vain ohut, tyhjä rihma.
Nahkiaisten paisto alkaa vatkaamalla niitä suolassa niin, että niistä lähtee veri. Sen jälkeen ne paistetaan lehtipuuhiilloksella halstereissa molemmin puolin. rapeiksi ja tiriseviksi.
Miten nahkiainen syödään?
Nahkiaiset kannattaa syödä saman tien. Parhaimmillaan nahkiaiset ovat paistotuoreina. Jääkaapissa ne säilyvät suht hyvinä vuorokauden, pakastimessa härskiintyvät piloille yllättävän äkkiä.
Nahkiaisalueen ulkopuolella ympyräsuut valitettavasti ovat usein jopa pari päivää vanhoja. Syömäkelpoisia toki, mutta osa mausta on hävinnyt. Nahkiaisia voi tuoreuttaa varovasti mikrossa – uuni kuivaa niitä liikaa. Jotkut laittavat nahkiaisia etikkaliemeen, mikä jakaa nahkiaisfaneja jyrkästi. Itse en sitä konsanaan tekisi.
Miten nahkiainen syödään? Semmoisenaan, sormista. Kevyttä oppiriitaa on pään syömisestä. Sen voi syödä, mutta ei ole etikettirikos, jos sen jättää.
Toiset tekevät niille sinappikastikkeen ja keittävät Nakkilasta siitä soppaakin. Itse syön nahkiaiset lähes aina niineen, suoraan paperista. Viime vuosina kovasti kallistuneen (ensimmäiset isot maksoivat tänä kesänä Kauppahallissa 6 e/kpl) herkun makua ei minusta turhaan kannata peittää.
Nahkiaisten sinappikastike
2 rkl Auran punaista sinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
ripaus sokeria
1 dl rypsiöljyä
hakattua tilliä
Sekoita sinappi, etikka ja sokeri. Vatkaa joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Lisää lopuksi tillihake.
Piparjuurisoosi
1 prk kermaviiliä
2 rkl piparjuuriraastetta tai 1,5 rkl wasabia
vähän suolaa
Sekoita ainekset hyvin.
PS. Vilponen mainostaa sivuillaan (nahkiaiaspaistamo.com) purkittavansa nahkiaisia. Niitä voi kysellä sieltä tai hyvistä kalakaupoista. Vilposelta voi myös tilata nahkiaisia matkahuollon kautta. Näin saat varmasti tuoreita. Tallinnassa käydessä purkkinahkiaisia löytyy isosita ruokamarketeista ja satamakaupista. siellä purkissa lukee Silmud.
