Takaisin
Peruna on pyöreä, peruna on soikea.
Peruna on ruoka ihan oikea.
Näin lauletaan hauskassa lastenlaulussa ja hyvä niin. Oppivat keskenkasvuiset, että aikuisten hiilihydraattivauhkoilu on höpötystä ja hömpötystä. Perunahan on kerrassaan mainioa ruoka-aine. Se on satoisa, se on huokea, se säilyy kohtuullisen hyvin kehnommassakin säilössä – hyvässä suorastaan loistavasti. Perunasta saa monen moista ruokaa helposti ja vaatimattominkin välinein ja taidoin. Peruna on maukasta, parhaimmillaan herkullista ja se on terveellistä, suorastaan überterveellistä. Siinä on vitamiineja ja hivenaineita, se suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta ja alentaa verenpainetta.
Kolme perunaa päivässä sisältää kolmanneksen päivän C-vitamiinitarpeesta ja lisäksi noin kymmenen prosenttia päivän tiamiinin, pyridoksiinin, niasiinin ja kaliumin tarpeesta. Lisäksi perunasta saa kuituja, rautaa, magnesiumia, sinkkiä, kuparia, foolihappoa, hiilihydraatteja ja proteiinia. Peruna vilkastuttaa serotoniinituotantoa, mikä virkistää mieltä ja torjuu stressiä. Keitetyssä perunassa ei ole lainkaan rasvaa. Kaloreita siinä on vain noin 70 sadassa grammassa.
Perunaan perehtynyt Helsingin yliopiston kasvipatologian professori Jari Valkonen on arvellut, että muutaman vuoden kuluttua peruna nimetään terveysvaikutteiseksi elintarvikkeeksi. Ei ihme!
Jalo varhaisperuna
Suomalaisen perunan eräänlainen premiumkausi on alkukesällä, kun koittaa varhaisperunan aika. Kirjallisuudesta tai netistä en ole löytänyt tietoa siitä, milloin perunaa alkoi saada jo kesäkuun alussa ja se nimettiin varhaisperunaksi. Kun itse olin puolikorkea 50-60-luvuilla, söimme ”uutta perunaa” ja sitä alettiin Pöytyän pelloilta kaivaa hyvä jos juhannuksenakaan vielä. Aion tämän tiedon kyllä jostain joskus penkoa esiin ja kerron sitten.
Oli miten oli, varhaisperuna on ehkä ainutlaatuisin maatalouden tuottama herkku Suomessa. Muut maat saavat rauhassa kehua parsojaan, artisokkiaan ja eksoottisia hedelmiään. Mantelinen varhaisperuna oikein kasvatettuna, nostettuna, kuljetettuna, kaupassa käsiteltynä ja keitettynä kyllä pärjää.
Ongelma onkin siinä, että nuo edellä mainitut ehdot eivät aina täyty. Viljelijä kyllä kohtalaisen hyvin perunan kasvattaa ja nostaakin (vaikka niitä kumpaakin varmaan voisi fiilailla paremmaksikin), mutta kauppa ja kuluttaja eivät omia tonttejaan hoida jaloa perunaa kunnioittaen.
Kaupan keskusliikkeet polkevat viljelijän työn arvostusta rahtaamalla Ruotsista rehuperunaa ruhjomaan kotimaisen hintaa alas. Kotimaisen perunan ne kuskaavat keskusvarastoihin ja vasta sieltä liikkeisiin, jonne peruna saapuu päiviä noston jälkeen. Kuluttaja osallistuu perunan halveeraamiseen ostamalla halpaa ruotsalaisperunaa ja pahimmillaan vaatimalla kauppiasta pesemään perunan ennen myyntitiskille laittamista.
Mutta mikä neitsytperuna?
Näitä on Turussa perunan ystävien parissa murehdittu varmaan pari vuosikymmentä. Vuonna 2002 tein Iltalehdessä Soosia ja soppaa –ruokajuttusarjaa, jossa tuttujen kokkien kanssa nostin klassisia kotiruokia esiin. Jorma Harasen kanssa teimme jutun varhaisperunasta ja sen kurjaa kohtelua miettiessä tuli mieleen, josko fiinimpi nimi lisäisi arvostusta. Pöydällä ollut extra vergine -oliiviöljypullo tarjosi vastauksen: neitsytperuna. Se tuli jutulle otsikoksi.
Seuraavana vuonna heitin kolumnissa ilmaan ajatuksen neitsytperunafestivaalista. Siitä otti kopin ruokapersoona Visa Nurmi ja vuoroin omilla palstoillamme tätä happeningiä hehkutimme. Ajatus muuttui teoiksi, kun Turusta tuli kulttuuripääkaupunki 2011. Visa ja Visan firma lähtivät vetämään ruokakulttuuriprojektia, jonka pääjuttu olisi neitsytperunafestivaali. Yllättäen Visa kuitenkin kuoli, jolloin synnytettiin ruokakulttuuriyhdistys Kaffeli ry, joka vei projektin maaliin.
Tämän vuoden festivaali on jo neljäs. Vuonna 2015 festivaali viettää jo viisivuotisjuhlaansa.
Ilonpidon ja hyvän syömisen lisäksi agendalla on silloinkin neitsytperunan arvokas kohtelu ja sen arvostuksen kohentaminen.
Näin kohtelet neitsytperunaa oikein
Jos et voi nostaa perunaa omasta maasta, hanki ne torilta tai kaupasta, joka ostaa perunansa suoraan viljelijältä. Älä koske perunoihin, jotka myyjä on mennyt pesemään! Herkkä peruna alkaa pestynä heti pilaantua ja menettää makuaan. Pese peruna vasta, kun alat keittää sitä. Kovin tarkkaan ei perunaa tarvitse pestä. Huljutus riittää, jotta multa lähtee, mutta älä turhaan hankaa kuorta pois. Siinä on eniten vitamiineja ja hivenaineita.
Laita sitten kiehumaan runsas vesi ja suolaa se kunnolla (10 %). Siirrä pestyt perunat kokojärjestyksessä (ensin isoimmat, hetken päästä pienemmät) kiehuvaan veteen, lisää tillinvarsia, jos on ja keitä, kunnes piikillä koettaen perunat tuntuvat napakan kypsiltä. Kaada vesi pois. Levitä perunoille pala talouspaperia ja laita kansi päälle. Anna kuivahtaa muutama minuutti ja tarjoa.
Neitsytperuna on parhaimmillaan näin, keitettynä, sillin, voin ja ehkä keitetyn munan kera. Jos kumminkin haluat väliin vaihtelua, kokeile Liisan salviaperunoita. Sulata kattilassa voita, lisää kourallinen salvianlehtiä ja kääntele niitä voissa tovi. Sen jälkeen siirrä kypsät perunat kattilaan ja kääntele hyvin.
