Takaisin
Olin ajatellut, että tulen elämäni toimeen ilman Aasiaakin – ennen tätä vuotta itäisin käymäni paikka oli pallokartan meridiaanien tihrustamisen mukaan Turkin Alanya, voitti muutamalla kaariminuutilla Pietarin. Sitten kumminkin löysin itseni Finskin Airbusissa matkalla Bangkokin kautta Laosin Vientianeen. Puolustukseksi voin sanoa, ettei perillä ollut hiekkarantoja. Niitä voin edelleen hakea Euroopasta.
Riisi on pääruoka. hinnat ovat 12 kilon säkiltä ja tuo 80 000 on yhä kuin 8 euroa.
Yhtään ei tiennyt mitä odottaa. Ennakolta toki tiesi, että Laos on keskellä monenlaisten myllerrysten kohteena ollutta entistä Indokiinaa. Naapureina ovat Thaimaa, Burma, Kiina, Vietnam ja Kambodza. Pääkaupunki Vientiane on Mekongin rannalla, vastarannalla on Thaimaa.
Hiukka historiaa
Maa on entinen Ranskan siirtomaa, mikä näkyy ja tuntuu yhä. Viime sodan jälkeen maa itsenäistyi kuningaskunnaksi. Vietnamin sodan aikana USA pommitti maan pohjoisosia rutkasti ja vieläkin pommeihin ja miinoihin kuollaan säännöllisesti. Vuonna 1975 kommunistinen Pathet Lao -liike otti vallan. Neuvostoliiton ja etenkin Kiinan vanavedessä Laoskin pyristelee nyt kohti markkinataloutta. Jollain tapaa ensi vaiktelma Vientianesta tuo mieleen esimerkiksi Tallinnan noin vuonna 1992 tai 93. Vanhan rapistuneen, matalan ja paikoin slummiutuneen rakennuskannan sekaan on noussut pankkien ja hallinnon lasipalatseja, autokanta on uusiutunut järeiksi maastureiksi ja colajuomia myydään yleisesti. Kadut on laajasti päällystettyjä.
Maan raha on kip
Hinnat on helppo suomentaa, sillä 1 euro on aika tarkkaan 10 000 kipiä. Sata euroa vaihtamalla pääse jo miljonääriksi. Länsituristille maa on halpa. Ruoka-annos tasokkaimmissakin paikoissa maksaa jotain viisi euroa, kansankuppiloissa 2-3 euroa. Oluen perusmitta on 0,640 l:n pullo, useimmiten perus-Beerlaota. Kaupassa se maksaa 50-60 senttiä, kapakassa euron tai vähän yli. Oluen hinta on hyvä mittari: pari kertaa osui kohdalle lähes kahden euron paikka ja kummassakin ruoka oli reissun kehnointa. Viiniä saa harvakseltaan ja se on aina tuontia. Lao-viiniäkin näkee, mutta se on lähinnä huonohkoa kotiviiniä. Rypäleitä maassa ei juuri kasvateta. Viinaa tekevät, jännää Lao-viskiä ja tiukkaa ponua lao-laota.
Vientianen kauppahalli on uskomattoman laaja ja laatuja löytyy.
Ruoka oli yksi matkan ilonaiheita
Paitsi että se oli halpaa, se oli tasaisen hyvää. Tuli sekin väittämä todennettua, että katukuppiloissa ja kansanpaikoissa hinta–laatu-suhde on parhain. Ruokakulttuuri on aika lähellä thaimaalaista, mutta erojakin on. Kuten muutkin Kaakkois-Aasian kansat, myös laot syövät enimmäkseen tahmeaksi kokkaroituvaa khao niao -riisiä eli sticky rice´ia eli tahmeaa riisiä, mutta pyhyyttä lähentelevä kansallinen instituutio se on Laosissa.
Tapaamani Euroopan laaturavintoissa paljon kokannu, maan todennäköinen ykköschef Chandra Vongsaravanh kertoi, että juuri sitä jaetaan munkeille aamuseremoniassa, siitä tehtyjä palleroita annetaan hääparille eikä sitä koskaan heitetä pois. Jos tähteitä jää, ne laitetaan kotilattarille linntujen sytöäväksi. Sticky rice höyrytetään kypsäksi ja tarjotaan erityisissä pienissä koreissa ja sitä syödään sormin. Eikä koskaan vasemmalla kädellä, joka on saastainen.
Laap eli larb
Lao-keittiään kuuluu thaista tuttuja keittoja, paljon kanaa ja possua, vähemmän nautaa. Erikoisuus on vesipuhvelin liha, joka kylläkään ei maultaan ole kaksinen. Yksi kansallinen perusruoka on eräänlainen salaatti, jonka nimi kirjoitetaan monella tapaa: laap, larb, lap tai jotain näitten väliltä. Ruokaan tulee erilaisia hienonnettuja kasviksia, yrttejä, kalakastiketta, chiliä. Suunnilleen samaan pohjaan sitten tulee hienonnettua kanaa, possua, nautaa tai kalaa. Ruoka on takuuvarmasti hyvää.
Myös toisenlaiseen proteiiniin voi tutustua: friteerattuja heinäsirkkoja oluen kera.
Varsinainen herkkujen ilotulistus löytyy Khun Bu Lom -kadun varrelta viikonloppuisin. Monta sataa metriä ruokakojuja ja tarjolla on kaikkea mahdollista. Jopa sammakonreisiä ja heinäsirkkoja. Niitä saa ravintoloistakin oluen kera naposteltavaksi.
Khun Bu Lomin viikonlopun katumarkkinat tekevät kylläisenkin nälkäiseksi.
Jeow Ka Thiem eli vihreä kastike
Yhdessä lao-ravintolassa katettiin eteen raikas vihreä kastike. Siihen sain suuntaa antavan reseptin, jota jo kotona testasin. Aika lähelle oikeaa siitä tuli. Aineosia voi huoletta säätää mieleisikseen.
3 salottisipulia
3-4 valkosipulin kynttä
1 pieni, tulinen chili
reilu kourallinen vahva minttua
2 tl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl valkoviinietikkaa
öljyä
Kuori sipulit, poista chilistä kanta ja siemenet. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja hienoksi. Lisää öljyä, kunnes seos on paksuhkon valuvaa. Tarkista maku. Voit myös aloittaa pienemmillä määrillä esim. valkosipulia, chiliä tai etikkaa ja lisätä niitä maisteltuasi kastiketta välillä.
Ykköschef Chandran ravintolan lao-sovelluksia: Mekong-leväkeksejä.
