Takaisin
Klassinen kysymys kuuluu, kumpi oli ennen, muna vai kana. Teologisesti katsoen tietysti kana, koska isoherra loi ensin eläimet ja käski niitten sitten lisääntyä, mutta evoluutiobiologit väittävät mielellään vastaan: muna eli solu oli ensin. Yhtä vaikea kysymys on, milloin ihminen alkoi tehdä munista munakkaita. Se on varma, että jo puusta pudonnut ensimmäinen hominidi ahmi surutta kanssaeliötten munia. Alkuun raakoina ja tulen teon opittuaan jollain tapaa kypsennettynäkin. Munakas eli omeletti vaatii kuitenkin jonkin sortin paistinpannun, joten aika kehittyneen yhteiskunnan ruokia se on.
Munakkaan tunnettu historia alkaa antiikin Roomasta. Yksi varhaisimpia reseptejä löytyy maineikkaasta Apiciuksen keittokirjasta, joka esittelee makean hunajamunakkaan nimeltä Ova spongia ex lecte. Erään teorian mukaan tällainen hunajamunakas, ova mellita, olisi omeletti-sanan alkujuuri. Yleisimmin omeletin uskotaan kuitenkin saaneen nimensä latinan sanasta lamella, ohut, litteä (metalli)levy. Ranskassa, jossa nykyaikainen munakas varsinaisesti sitten luotiin, sanan kehitys kulki rataa allumelle, allumelette, alomelette, omelette. Näillä leveysasteilla omeletti-sanaa käytti ensi kerran, kukas muu kuin, Cajsa Warg Hjälpreda-keittokirjassaan 1755.
Ranskalaisten ylpeyttä munakasmaana kuvastaa sikäläinen sananparsi: ”Ei ole olemassa sellaista kuin aika hyvä munakas”.
Mitenkä munakas siis määritellään? Se on munaruoka, jossa ei käytetä jauhoja, vaan pääasiassa vain munaa ja vähäistä määrää nestettä, vettä tai kermaa. Paistetusta munasta ja munakokkelista se eroaa siinä, että ennen paistoa munan rakenne sekoitetaan tai vatkataan rikki. Usein neuvotaan sekoittamaan vain kevyesti ja haarukalla, ei vispilällä. Toisaalta on myös ohjeita, joitten mukaan munan valkuainen ja keltuainen erotetaan, vatkataan erikseen kuohkeaksi, yhdistetään ja vasta sitten valutetaan pannulle. Yleisimmin munakas paistetaan pannulla, mutta seos voidaan paistaa myös voidellussa vuoassa uunissa. Munakaskonossöörit käyttävät erityistä matalareunaista munakaspannua, jota ei käytetä muuhun paistamiseen, joka tekee pannun pinnan tahmeaksi ja vaikeuttaa munakkaan käsittelyä.
Munakkaita on monta lajia. Useimmin munakas on suolainen, mutta myös makeita, esim. hillolla täytettyjä tai liköörillä maustettuja munakkaita voi tehdä. Yleisimmin kotikeittiössä väännetään aamiaispöytään avomunakas, jonka voi nimetä fiinimmin termillä plain omelette tai omelette nature. Siinä munakasseos vain kypsennetään pannulla ja syödään. Jos avomunakas täydennetään esim. sipulilla, yrteillä, kinkulla, sienillä, perunaviipaleilla tms., sitä voi kutsua talonpojanmunakkaaksi. Usein avomunakas myös käännetään. Lounasruokana tai aterian pääruokana tarjottava munakas täytetään sopivalla täytteellä ja taitetaan kahtia. Tällöin munakasta voi kutsua ranskalaiseksi munakkaaksi.
Muita tunnettuja munakkaita ovat espanjalainen munakas eli tortilla, italialainen munakas eli frittata sekä japanilainen munakas tamagoyagi. Kaikki ne ovat avomunakkaita. Tortillaan tulee yleensä perunaa tai muitakin kasviksia. Alkuperäisohjeissa raaka peruna ja sipuli*) viipaloidaan, kypsennetään pehmeäksi ja viipaleiden päälle, sekaan ja alle kaadetaan vatkattu munaseos. Munakas kypsennetään ensin toiselta puolen, käännetään ison lautasen avulla ja paistetaan toinenkin puoli. Kylmät tortillaviipaleet ovat yleistä tapasruokaa. Frittata tehdään samalla tavoin, mutta alkuperäisimmillään siihen ei tule täytteeksi kuin sipulia. Tamagoyakin munaseokseen tulee dashi-lientä, sokeria ja soijaa ja munakas paistetaan ja käännetään rulliksi. Munakasta käytetään eri sushiruoissa.
Munakkaaseen liittyy myös muutaman sanonnan synty. Kerrotaan, että 1600-luvun ranskalainen runoilija Jacques Vallé des Barreaux söi perjantaina, katolisten paastopäivänä, kinkkumunakasta, kun puhkesi ankara ukonilma. Siitä runoilija närkästyi ja tokaisi: ”Paljon meteliä yhdestä kinkkumunakkaasta!” Samaa sanomaa välitti saksalainen sanonta: ”Paljon porua, vähän villoja, sanoi piru, kun sikaa keritsi.” Toinen tuttu munakassanonta on ”Munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia”. Sen sanojaksi on laitettu useakin ajatushautoja, mukaan lukien Stalin, Robespierre, von Bismarck ja kenraali Peter von der Pahlen, jonka väitetään näin sanoneen aloittaessaan palatsivallankumousta tsaari Paavali I:stä vastaan. Hector taas pohdiskeli Hannikaisen baari -laulussaan munakkaan olemusta näin:
Tämä omelettikin
on kuin lehti paperin.
Onko tässä eguu ollenkaan?
Ehkä unohtumattomin kirjallinen munakastarina löysi tiensä vuonna 1953 suomalaiseen Aku Ankkaan. Kyseessä on yksi Carl Barksin suurista mestariteoksista eli Omeletti (esiintyi aluksi nimellä Kohtalokkaat kanat). Hillittömän hauskassa ja absurdissa tarinassa Aku ja pojat perustavat suurkanalan pikkukaupunki Poutalaakson viereiselle kukkulalle. Huima ylituotanto kasaa kukkulalle valtavan munavuoren, joka maanjäristyksen täräyttämänä vyöryy kaupunkiin hukuttaen sen. Jotta munajärvestä päästään eroon, kaupunki poltetaan jättimäiseksi munakkaaksi. Ja sen nimeksi tulee Omeletti.
Ja näin teet aamiaiseksi helpon yrttimunakkaan kahdelle:
Näitä tarvitset:
3–4 kananmunaa
tilkka vettä tai kermaa
suolaa, (pippuria jos tahdot)
1 rkl voita runsaasti yrttejä: ruoho- tai kevätsipulia, persiljaa, timjamia, kirveliä, basilikaa…
sekaan halutessa villiyrttejä ja -vihanneksia; kuvassa on mm. horsmaa, ruoholaukkaa, nokkosta ja isomaksaruohoa
Näin teet:
- Riko munat kulhoon, mausta suolalla ja halutessasi pippurilla (ei välttämättä kaipaa; yrttien aromit riittävät). Vatkaa kevyesti ja lisää neste.
- Sulata voi pannulla ja kaada munakasseos sille. Levittele massaa varovasti puuhaarukalla. Kun munakkaan pohja on ottanut vähän väriä, levitä yrtit ja kasvikset tasaisesti munakkaan pinnalle.
- Kypsennä hetki matalahkolla lämmöllä ja kun munakkaan pinta vielä on vähän juokseva, nosta pannun päälle hetkeksi kansi ja nosta pannu tulelta. Parin minuutin kuluttua vie odottaville syöjille.
*) Tortillan tekoa voi helpottaa ja nopeuttaa käyttämällä siinä keitettyjä perunoita. Jotkut menevät yli siitä, missä aita on matalin ja ostavat tortillaa varten peruna-sipuli-pakastetta.
