Takaisin
Kåraskärin kallioluoto noin neljä kilometriä lounaaseen Vänön pääsaarelta ei ole pikakäyntien paikka. Ensin ajetaan Turusta Kasnäsiin noin tunti ja vartti. Vänön kylälle menee Kasnäsistä arkena kaksi yhteysalusvuoroa päivässä – toinen jo useammin aamuviideltä eli on harvemmin käyttetävissä. Vänön rannasta Buster hurauttaa noin vartissa Kårasskäriin. Elikkä Turun Kauppatorilta ei ihan joka päivä haeta DeliVerden kioskista yrttejä ynnä salaatteja.
Yrtit onneksi myydään kasvatuspurkeissaan, joten ne on kohtuullisen helppo roudata matkan päähänkin ja laittaa kasvamaan isompiin ruukkuihin tai kaukaloihin. Tosin niihinkin on tuotava multa mantereelta, sillä kallionkoloista on humusta turha kuopia. Tänä kesänä saarelle ovat matkanneet timjami, rosmariini, viinisuolaheinä, oliiviyrtti, korianteri, minttu ja basilika. Lisääkin ehkä vielä sinne kulkeutuu ennen kesän loppua.
Tätä kirjoitettaessa yrtit ovat taistelleet eloonjäämisestä kuukauden päivät. Parhaiten ovat saaren jatkuvia tuulia sekä vaihtuvia lämpötiloja ja ajoittaista (liian harvinaista!) auringon porotusta kestäneet varpumaiset yrtit, kuten oliiviyrtti, timjami ja rosmariini. Pehmeälehtiset basilika, minttu ja korianteri tuppaavat nuupahtamaan, ja niitä saa siirrellä paahteelta ja tuulelta suojaan. Kaikki ovat kuitenkin yhä kelpo käyttökunnossa ja tuuppaavat jopa uutta lehteä. Minttukin, mikä saa vakavasti harkitsemaan jääkaappia, jossa olisi pakastelokero ja siis mahdollisuus jäihin. Mojito voisi maistua mainiolta rantakalliolla…
Yrttejä siis voi saada pärjäämään karuissa saaristo-oloissakin, kun näkee vähän vaivaa. Toinen juttu on salaatti. DeliVerden salaatteja ei kasvateta ruukuissa, joten niiden siirtoviljely ei onnistu. Tämä rajaa salaattien sortimentia saarioloissa. Kun saarella ei ole kellaria tai muuta viileää säilytystilaa, viikonkin kestävälle oleskelulle ei kannata ottaa pehmeää mummonsalaattia, vaikka se hyvää onkin. Kovat jääsalaatti ja roomansalaatti pärjäävät paremmin, mutta alkavat loppuviikolla nekin jo olla ns. entisiä.
Tänä kesänä tehtiin kokeilu. Kesäkuussa Liisa työnsi mukaan neljä roomansalaatin tainta. Niitä vaalittiin ensin kotipihalla ja pakattiin mukaan saarelle juhannuksen jälkeen. Kasvatus on onnistunut, joskin pahimmissa puuskissa on jokunen lehti taittunut. Silti niistä on loppuviikolla saanut hieman korjausta salaatinpuutteeseen. Ensi kesänä näitä taimia pitääkin rahdata saarelle enmmän. Vai pitäisikö ehdottaa Hannulle salaattien kasvatusta myös purkeissa…
Joku tietenkin kysyy nyt, miksi ei kasvattaisi salaatteja itse siemenistä. Helpommin sanottu. Niillä on kasvukausi sen verran pitkä, että kun ne itse idätettyinä olisivat syömävalmiita, mökkikausi on jo ohi. Eli turvaudumme DeliVerden apuun.
