Takaisin
Vänön saarelta nelisen kilometriä lounaaseen löytyy parin isomman saaren, Härön ja Söderön kainalossa kallioluoto Kåraskär. Nimen voisi suomentaa tyhjentävästi Merenvälkekariksi, sillä saaristolaisten mukaan kåra tarkoittaa välkettä, joka syntyy auringon säteitten leikkiessä pienehkössä tuulenvirissä liplattavssa merenpinnasa. Sillä luodolla on jo muutamana kesänä puhjennut vihertämään DeliVerden etäispääte, riippuva kallioyrttitarha. Niin tänäkin kesänä.
Tuulta saarella piisaa ja se laittaa alkuelämänsä lämpöisessä kasvihuoneessa viettäneet ytrit koetukselle, vaikka paikallinen semiramis onkin kallion suojaama. Hyvin yrtit kuitenkin pärjäävät, vaikka lisähaastetta niille asettavat saarelaisten, ja sitä myötä kastelevien käsien, monenkin päivän poissaolot. Mangoldi hieman tuppaa lerpahtamaan, mutta on viikonkin sinnitteln jälkeen aina vettä saatuaan piristynyt. Hentovartinen korianteri joutuu pinnistelemään tuulessa, mutta pärjää.
Eli summa summarum: kuka tahansa voi loihtia mökilleen yrttitarhan, vaikka ei kummoinen vihersormi olisikaan. Ammattipuutarhan yrtit ovat yllättävän vahvoja ja kestäviä, kunhan ne ottaa ruukuistaan ja istuttaa riittävään multaan sekä antaa niille kylliksi vettä. Useamman päivän poissaoloa on syytä varmistella huolekkaalla kastelulla, ja jos mahdollista, siirtämällä arimmat saaroninliljat tuulelta ja auringolta suojaan.
Ja näissä tuontiyrteissä on sekin realistinen ja käytännönläheinen hyvä puoli, että tuhon sattuessa ei edessä ole maailman- tai yrttiherkkujen loppu. Aina voi tuoda uudet yksilöt tilalla kaupungissa ja torilla käydessään. Tässä kannattaa muistaa vanhan hoonosoomi-kielisen kauppapuutarhurin hyväntuulinen vastaus, kun häneltä kysyttiin, onko kotipuutarhuri kovinkin haitallinen kilpailija: Ei lainka. Se on oike hyvä asiakas. Ensin se hake multa siemen, sitten se hakee multa taimi ja sitten se hakee multa valmis tuota.
- Ahvenceviche
Yllä olevien kuvien yrteissä pilkistää raikkaana heilimöivä korianteri, jolla on sekä ihailijoita että vihailijoita. Ensimmäiset rakastavat sitä yli kaiken, jälkimmäiset sanovat sen maistuvan saippualta. Sinänsä hassua, että tuommoisen vertailun osaa tehdä; harva kun lienee saippuaa makustellut. Roomalaiset sanoivat, että de gustibus non est disputandun, makuasioista ei voi kiistellä. Väärässä olivat. Jos mistä, niin juuri makuasioista voi ja pitää kiistellä. Tai ehkei kiistellä, mutta ainakin keskustella innokkaasti ja intohimoisesti. Saippuaryhmälle osanotto: heillä on geenimuutos, joka saa korianterin maistumaan saippualta. Sama harmi on Wikipedian mukaan 4-14 proasentilla ihmisistä.
Sarjakukkaiskasveihin kuuluva ja muun muassa porkkanalle ja persiljalle sukua oleva korianteri on varsin suosittu Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Välimeren ympäristössä. Sen nimi tulee kreikan sanasta koris, joka tarkoittaa ludetta. Ensi kerran nimeä coriandrum käytti Plinius senior kuvaillessaan kasvia, joka haisee luteelle. Toisaalta Mooses vertaa korianterin siemeniä ulkonäöltään samanlaiseksi kuin taivaasta sadellut manna, joka kuitenkin maistui hunajaleivältä. Mannan olemuksesta ei tarkempaa tietoa ole.
Kesämökkiläistä ehkä kiinnostaa lehtikorianterin suosio Etelä-Amerikassa. Siellä se espanjankielisellä cilantro-nimellä maustaa etenkin perulaisten suosikkia cevicheä, joka on hapolla graavattu kala. Eli siinä, missä me pohjoismaissa graavaamme kalan suolalla ja syömme siis ”raakaa” kalaa, perulaiset syövät niin ikään kalan raakana, vain sitruunahapolla ”kypsennettynä”. Makusukua siis ollaan. Molemmissa maissa tykätään myös kovasti perunasta eikä kukaan, joka pitää perunasta ole perin juurin paha ihminen.
Ceviche syntyy ehkä useimpien reseptiniilojen kirjoituksissa siiasta, mutta yhtä lailla siihen käy muukin, mieluusti vaalea kala. Esimerkiksi laiturin nokassa onkien saalistetut ahvenet (tai kauppahallin tiskiltä seteliongitut fileet). Perkaa aborret tavalliseen tapaan ja fileoi ne. Lättää nahattomat fileet laudalle ja leikkaa ne ns. byxaamalla ”housuiksi” eli poista kyljestä veitsellä piikkirivi syvyyssuunassa v-muotoisina suikaleina. Paloittele fileet mätisti ja asettele matalateunaiseen astiaan. Sekoita kulhossa limemehu, suola, mustapippuri, ohuesti viipaloitu chili ja hienonnettu korianteri. Voit lisätä halutessasi muitakin aineksia: hiukan hunajaa, ehkä kuutioitua kurkkua, ehkä kuutioitua retiisiä. Joku lisää tomaattia tai paprikaakin. Lupa on. Sekoita hyvin ja valuta tasaisesti ahvensiivujen päälle. Leikkaa punasipuli äärest ohuiksi siivuiksi ja levitä ne kaloilla. Peitä astia kelmulla. Anna vetäytyä plus miinus tunti, makusi mukaan ja tarjoa.
Näitä tarvitset:
- noin 250 g puhtaaksi perattuja ahvenfileitä
- 3 limen mehu (sitruunakin käy, jos limeä ei ole)
- pieni chilipalko hyvin hienonnettuna
- pieni punasipuli tai pari kevätpunasipulia
- ruukullinen korianteria
- sormisuolaa, mustapippuria
