Takaisin
Oman aikansa eräänlainen supermartta Aili Nissinen (1866-1926) kirjoitti muun laajan tuotantonsa ohessa myös lastenrunoja. Niistä tunnetuimpia on Päivälliset, jossa pikku kani kokkaa sapuskaa tuttavilleen kukolla ja kanalle. Runo on varsin opettavainen ja hyvin ajankohtainen juuri nyt, kun kasvisruoka on ruokatrendeistä kaiken kattavin, fataalein ja finaalein – ja ajan myötä trendistä valtavirraksi väistämättä muuttuva.
Pienen pieni kaniini, / pientareella hyppeli.
Löysi vuohenputkilehden – / maistoi sitä, laulun tehden:
– Vuohenputkisalaatti / sekä tuore retiisi,
myöskin nippu persiljaa / päivällinen olla saa!
Nissisen runossa ei vegaanin kanin tarjoilema menu kuitenkaan nirsoille vieraille kelpaa – ilmastovalistus ei ole vielä mennyt perille:
Vieraat ruokaa moittivat – / kovin suutaan soittivat –
itse pieni kaniini / kaikki syödä mutusti.
Pikaselailulla Wikipedia ei kerro runon kirjoitusaikaa eivätkä ole vuotta viitsineet etsiä myöskään Pikku Pegasoksen ja Suomen lasten runottaren kokoajatkaan, vaikka runon ovat kirjoihin kelpuuttaneet. Joskus viime vuosisadan alkuvuosiin runo kumminkin sijoittunee ja on siitä mielenkiintoinen, että mukaan on tullut retiisi, joka tuohon aikaan oli vielä aika vähän käytetty kasvis. Sen lähisukulainen ja edeltäjä, kipakanmakuinen retikka lienee tullut meille viimeistään 1600-luvulla ja siitä jalostuksen tuloksena syntynyt retiisi 1700-luvulla, mutta nykymuotonsa ja -värinsä retiisi sai vasta viime vuosisadan puolella. Silloinkin se olin vielä vain herrojen herkku.
Toinen runon keittiökasvi persilja oli jo runon kirjoitusaikaan melko yleinen, mutta senkin käyttöä katsottiin hyväksi mainostaa – olihan tuolloin persiljan maine etenkin hyvänä raudanlähteensä korkeassa kurssissa. Mm. Ossian Lundén kirjoitti Keittiökasvikirjassaan 1900-luvun alussa: ”Meillä, missä yleensä ei käytetä väkevästi maustettuja ruokia, käytetään kuitenkin sangen paljon persiljaa, vaikkakaan me emme sen käytössä voi koskaan vetää vertoja muille pohjoisille kansoille, esim. tanskalaisille, jotka varsinkin liharuokiin käyttävät suuret määrät persiljaa.”
Aili Nissisellä lieneekin ollut kunnon martan tapaan valistustavoitekin runoa värkätessään. Sinänä runo on sata vuotta vanhaksi hyvin raikas ja moderni. Esimerkiksi vuohenputken, tuon puutarhojen ilkeimmän pirulaisen, kelvollisuudesta salaatiksi ei nykyaikana ole puhuttu tuskin kymmentäkään vuotta. Nykyaika ehkä kuitenkin vaatisi runoon vielä yhden säkeistön, jossa vegaanin aterian ylenkatsojille järkättäisiin jokin opetus, vaikkapa coq au vinin -raaka-aineeksi päätyminen.
Retikkaa ei juuri nykyisin vihannestiskeillä näy – johtuu varmaann sen tuikeammasta mausta. Sen aasialaista sukulaista daikonia ehkä löytyy etnisistä kaupoista jopa tuoreena ja ainakin säilykkeenä. Kuuluhan daikon aika keskeisesti mm. japanilaiseen keittiöön. Retiisi sen sijaan on yksi suosituimmista kesän kasviksista. Se on maultaan kivan sinappinen ja kelpaa monenlaiseen käyttöön. Useimmin kuitenkin salaatteihin tai ohuina siivuina leivän päälle. Sitä voi kuitenkin ihan hyvin myös kypsentää, vaikkapa paistettujen uusien perunoitten kera tai paahtamalla grillissä.
Pikku fakta
DeliVerdenkin torikioskilla myyjä aina kysyy, voiko retiisin varret poistaa. Naattia ei välttämättä tarvitse poistaa, ja se on etenkin nuoressa retiisissä käypää salaattiainesta. Naatin poistolla on kuitenkin vissi peruste senkin lisäksi, että se vie kassissa turhaa tilaa ja lisää kotona jätettä. Juureksen lehdet näet ovat tehokkaita nesteen haihduttajia, joten naatin poisto hidastaa itse juureksin nahistumista. Eli jollei vasiten aio naattia käyttää, kannattaa antaa myyjän poistaa se.
